Seuraa pitkällinen selvitys asiasta.
Ostoksessa ei ollut kyseessä mikään hetken mielijohde vaan olen katsellut näitä sillä silmällä jo jonkin aikaa. En vaan ole jaksanut perehtyä tilausasioihin (millainen, mistä, mitä oheistarpeita jne). Kun nyt sitten päätin tehdä asiassa jonkun päätöksen, olin kuitenkin jo jotenkin mystisesti suodattanut itselleni mielikuvan että haluan Ashfordin Knitters Loom -puut. Tätä ajatusta en pysty paremmin taustoittamaan, muitakin valmistajia maailmalla lienee. Varmaan ainakin Knittyn arviolla oli sormet pelissä.
Knitters Loom -puita on kolmen levyisenä: 30 cm, 50 cm ja 70 cm. Aluksi olin päättäväisesti hankkimassa noita kaikkein leveimpiä, koska jos kerran ostaa niin miksi ei ostaisi isointa, mutta niitä olikin jotenkin hankala löytää. Maailman nettikaupoissa niitä toki on, mutta aina oli joku este: en halunnut ostaa kaupoista joista en selvästi tiennyt paljonko postimaksuksi tulisi (nämä nyt jonkun kilon kuitenkin painavat) ja jos löysin sopivan kaupan, siellä ei myyty kangaspuut + kantokassi -komboa (jonka olin myös päättänyt haluta koska on kuulemma kätevä. Ja onkin.)
No, kun myös sitten mittailin että paljonko se 50 cm oikeastaan on, totesin että se saattaa kuitenkin olla riittävä. Olin nimittäin bongannut että Lankakauppa Kujehan se myy tuota 50-senttistä versiota laukkuineen varsin käypään hintaan (sis. postimaksut). Sinne sitten lopulta tilaus sisään sujahti ja toimitus oli salamannopea (kiitokset Kuje ja Janne!). Sen verran olin myös nettiseikkailuillani oppinut että pirtoja (reed, toivottavasti se on suomeksi pirta) kannattaa olla erisilmäisinä eri paksuisille langoille, ja samalla laitoinkin Saksaan menemään tilauksen tiheämmistä pirtoista (pirroista? Tässä huomaa että joutuu opettelemaan myös ihan uuden termistön.) Toivottavasti sieltä pian saapuvat.
No niin. Asford-paketista löytyi puiden lisäksi ohjeistus niiden käyttöönottoon ja loimien luomiseen, onneksi, ei se ihan olisi itsestäänselvästi auennut vaikka simppeliä sitten lopulta olikin. Hetihän sitä piti kokeilla. Loimien luominen on ainakin näin aloittelijavaiheessa vähän raastavaa hommaa, mutta valmiit loimet kauniit!
(Loimiin kului muuten yllättävän paljon lankaa, jotenkin sitä ajatteli että loimet ovat siinä vaan sivuseikka ja varsinainen langankulutus tapahtuu sitten kudottaessa. Tajusin vasta toisella kerralla loimia luodessa että langankulutushan olisi laskettavissa ja suunniteltavissa kun kukin loimilanka on kuitenkin samanpituinen. No, ensi kerralla sitten.)
Kun loimet oli saanut luotua niin sen jälkeenhän homma oli varsin mutkatonta ja meditatiivista toistoa. Mitä nyt lanka vähän aina takertui sinne tänne ja tuli paukutettua kudos vähän liian tiheäksi tai välillä vastaavasti liian löysäksi tai vedettyä reunat kippuralle kun lanka on liian tiukalla. Mutta muuten oikein mukavaa hommaa.
Ymmärtääkseni noita loimisidontoja on kaikkia erilaisia, en ole tähän perehtynyt mutta onkohan tämän perussidonnan nimi palttina. Sitä tällä kuitenkin saa tehtyä, ei muuta (tai jos saakin, ainakaan en tiedä että miten).
Testailin tässä vaiheessa jemman pohjalta löytyneillä puuvilla- ja bambulangoilla. Meinasin ensin että heitteille menevät kun en tuollaisia poppanahenkisiä pöytäliinojakaan kotona käytä, mutta sitten tajusin että laudeliinoiksihan nämä tulevat!
Tykkään, tykkään kovasti. Seuraavaksi ehkä jo jotain fänsipänsi-huivia ihkulangoista.
(Olisikohan tässä kuvia jo riittävästi, no kerta kiellon päälle, kas näin:)
