Ihan kivat

Aika vaikea nyt jotenkin keksiä näistä sukista mitään juttua. Lopputulos on kiva vaan eivät jotenkin oikein kunnolla kiinnostaneet missään vaiheessa, halusin vaan poisneuloa edellisten lapasten Nalle-jämät. Yhden rivin raitaa ja valkoisten rivien silmukoita nostettu ruskeilla riveillä tuommoiseksi harvaksi verkkokuvioksi.



Olen monta kertaa yrittänyt hajanaisesti tsekata että mikä tiimalasikantapäissä käytettyjen lyhennettyjen rivien tekniikka on minkäkin niminen mutta toistaiseksi ei ole asia suodattunut kunnolla jakeluun. Tämän nimeksi väitettiin yoyo-tekniikka, se kuulostaa mukavalta joten sanotaan että tämä on joujou-kantapää. Jostain syystä sopii jättiläisen kantapäähän paremmin kuin muut tiimalasikantapäät, ja vähiten jää muuten reikiä kantapään liitoskohtiin.



Vaan kyllä sukat nyt jälkeenpäin näyttää kivoilta vaikka ei neulominen niin huvituttanutkaan. Varmaan silmukoiden nostelua tulee käytettyä toistekin.

Tammikuun tumput

Joululomalla piirtelin ruutupaperille kaavioita. Yhtäkkinen visio iski nimittäin lomapaikan S-marketin Novita-lankahyllyllä.



Ei nyt tuo Nalle sinänsä niin inspiroinut vaan jotenkin nuo vuodenvaihteen talvenkalpeuteen sointuvat värit. Tai sävyt, voiko noita nyt väreiksi sanoa. (Kerroin seuraavalla kauppareissulla siskolleni saman hyllyn kohdalla, että ostin viimeksi kaksi kerää Nallea. Kun osoitin hyllystä värivalinnat niin vähän sain noottia että olin taas onnistunut hyllyn hailakimmat kerät kaivamaan hyllyn takareunoilta vaikka esille oli laitettu mm. näyttävästi turkoosi ja pinkki lanka vierekkäin tyrkylle. Mutta enhän mää semmosia osaa.)



Eli Nallea joo, ja enimmäkseen 3 mm puikkoja, ja tuommoinen lettihommelikin siellä on, ja hei ne kaaviot löytyy Ravelrysta!

Pöytäkangaspuista

Koska joskus on hyvä antaa itselleen lahjoja, annoin itselleni syli-/pöytäkangaspuut.



Seuraa pitkällinen selvitys asiasta.

Ostoksessa ei ollut kyseessä mikään hetken mielijohde vaan olen katsellut näitä sillä silmällä jo jonkin aikaa. En vaan ole jaksanut perehtyä tilausasioihin (millainen, mistä, mitä oheistarpeita jne). Kun nyt sitten päätin tehdä asiassa jonkun päätöksen, olin kuitenkin jo jotenkin mystisesti suodattanut itselleni mielikuvan että haluan Ashfordin Knitters Loom -puut. Tätä ajatusta en pysty paremmin taustoittamaan, muitakin valmistajia maailmalla lienee. Varmaan ainakin Knittyn arviolla oli sormet pelissä.

Knitters Loom -puita on kolmen levyisenä: 30 cm, 50 cm ja 70 cm. Aluksi olin päättäväisesti hankkimassa noita kaikkein leveimpiä, koska jos kerran ostaa niin miksi ei ostaisi isointa, mutta niitä olikin jotenkin hankala löytää. Maailman nettikaupoissa niitä toki on, mutta aina oli joku este: en halunnut ostaa kaupoista joista en selvästi tiennyt paljonko postimaksuksi tulisi (nämä nyt jonkun kilon kuitenkin painavat) ja jos löysin sopivan kaupan, siellä ei myyty kangaspuut + kantokassi -komboa (jonka olin myös päättänyt haluta koska on kuulemma kätevä. Ja onkin.)

No, kun myös sitten mittailin että paljonko se 50 cm oikeastaan on, totesin että se saattaa kuitenkin olla riittävä. Olin nimittäin bongannut että Lankakauppa Kujehan se myy tuota 50-senttistä versiota laukkuineen varsin käypään hintaan (sis. postimaksut). Sinne sitten lopulta tilaus sisään sujahti ja toimitus oli salamannopea (kiitokset Kuje ja Janne!). Sen verran olin myös nettiseikkailuillani oppinut että pirtoja (reed, toivottavasti se on suomeksi pirta) kannattaa olla erisilmäisinä eri paksuisille langoille, ja samalla laitoinkin Saksaan menemään tilauksen tiheämmistä pirtoista (pirroista? Tässä huomaa että joutuu opettelemaan myös ihan uuden termistön.) Toivottavasti sieltä pian saapuvat.

No niin. Asford-paketista löytyi puiden lisäksi ohjeistus niiden käyttöönottoon ja loimien luomiseen, onneksi, ei se ihan olisi itsestäänselvästi auennut vaikka simppeliä sitten lopulta olikin. Hetihän sitä piti kokeilla. Loimien luominen on ainakin näin aloittelijavaiheessa vähän raastavaa hommaa, mutta valmiit loimet kauniit!



(Loimiin kului muuten yllättävän paljon lankaa, jotenkin sitä ajatteli että loimet ovat siinä vaan sivuseikka ja varsinainen langankulutus tapahtuu sitten kudottaessa. Tajusin vasta toisella kerralla loimia luodessa että langankulutushan olisi laskettavissa ja suunniteltavissa kun kukin loimilanka on kuitenkin samanpituinen. No, ensi kerralla sitten.)

Kun loimet oli saanut luotua niin sen jälkeenhän homma oli varsin mutkatonta ja meditatiivista toistoa. Mitä nyt lanka vähän aina takertui sinne tänne ja tuli paukutettua kudos vähän liian tiheäksi tai välillä vastaavasti liian löysäksi tai vedettyä reunat kippuralle kun lanka on liian tiukalla. Mutta muuten oikein mukavaa hommaa.

Ymmärtääkseni noita loimisidontoja on kaikkia erilaisia, en ole tähän perehtynyt mutta onkohan tämän perussidonnan nimi palttina. Sitä tällä kuitenkin saa tehtyä, ei muuta (tai jos saakin, ainakaan en tiedä että miten).



Testailin tässä vaiheessa jemman pohjalta löytyneillä puuvilla- ja bambulangoilla. Meinasin ensin että heitteille menevät kun en tuollaisia poppanahenkisiä pöytäliinojakaan kotona käytä, mutta sitten tajusin että laudeliinoiksihan nämä tulevat!





Tykkään, tykkään kovasti. Seuraavaksi ehkä jo jotain fänsipänsi-huivia ihkulangoista.

(Olisikohan tässä kuvia jo riittävästi, no kerta kiellon päälle, kas näin:)

Uusi lempilanka

Toivottavasti en ole ainoa ihminen jonka päivän kohokohta on, tai ainakin voisi olla, se kun shetlantilaiset lähettää lankanäytteitä.



Jamieson & Smithin 2-ply Jumper Weight -lankaa olen kuolannut jo pitkään ja suuresti kadehtinut brittejä helposta pääsystä lankavarastojen äärelle. Shetlannissa kasvaneiden lampaiden Shetlannissa kehrätty villa kuulostaa aivan liian hyvältä ollakseen totta, ja kun vielä värikartta on tosi laaja ja hinta kohdallaan ja langasta on netissä näytteillä toinen toistaan uskomattomampia kirjoneuleita, niin ei ole käytännössä yhtään syytä olla hommaamatta lankaa. (Eihän?) Ensikosketus kuitenkin vaatimattomasti lankakartan kautta.



Eeee en kestä. Uusi lempilanka.

No ei vaan, toki tilasin samalla pari kerää lankaakin. Se on ihanaa, tietysti. Yritän olla korkkaamatta sitä ennenkuin olen neulonut loppuun yhdet ufo-lapaset mutta koville ottaa.



Aavistan että ei ole ihan normaalia, tai ainakin normaalin rajamailla, olla näin innoissaan lankanäytteistä, ehkä joku kontrollifriikkeys ainakin olisi diagnoosina jos fiilistelee järjestykseen laitettuja langantupsuja. Mutta tässä iässä voi varmaan jo luovuttaa. Eli eikun jei, lankanäytteitä!

Tähän joku palmikkoaiheinen otsikko

Pohjan akasta neulotun villatakin jämälangoista söpö palmikkopipo samalle jannulle kuin villatakkikin.



I Heart Cables / Justyna Lorkowska

Kun en itse perusta vauvojen värikoodauksesta niin vähän nauratti kun ohjeessa luki että pipon voi tehdä niin pojalle kuin tytöllekin riippuen langan väristä. Sattumalta nyt kuitenkin tuli pojalle sininen, melkein vähän harmittaa. Mutta ei kuitenkaan koska on niin kaunis väri tuo Pohjan akan Valaan laulu -sävy.

Ohjeessa on myös hieno korvaläpällinen versio, aloin jo tekemään sitä mutta muutin mieltäni, mikä olikin hyvä koska lanka olisi loppunut kesken. Vaan nyt jäi hyvä mieli kaikenkaikkiaan!

Joulun bloggausihme

Pitäiskö oikeen blogata! Kun olen kerran ihmeenomaisesti jotain neulonutkin. Josko tätä blogia ihmeenomaisesti joku vielä seuraisikin. Onhan tästä nyt vähän aikaa sitten viime postauksen mutta tikulla silmään joka vanhoja muistaa, sano vanhainkodin johtaja jouluna.

Edellisessä täytepostauksessa esitelty kirjoneuleentynkä pyöri pitkään nurkissa mutta joulun alla riskaannuin ja neuloin homman loppuun. Siitä tuli housut! Tarkemmin ottaen kirjoneulepökät.Onneksi kuitenkin kokoa taapero, muutenhan ei olisi valmistunut ikinä. Vähän epäilytti että tulikohan liian pienet mutta ainakaan vanhemmat ei kehdanneet sanoa. Toivottavasti veri vielä kiertää kankuissa!

Lankana erilaisia sukkalankoja ja kirjoneuleet Alice Starmoren Book of Fairisle Knitting -kirjoneulekirjasta ja omasta päästä.





Ei nuo keskitalven kuvat nyt oikein silmiä hivele. Siirrytään äkkiä seuraavaan aiheeseen.

Toiselle taaperoystävälle valmistui pappavillatakki. Suunnittelin jos neuloessa että miten tämä suurennetaan aikuisten kokoon, itsellekin pitää saada.



Kivan mallin nimi on Oscar ja lankana oli suloinen Pohjan Akka värissä Valaan laulu. Sen verran muutosta malliin että nurjaksi puoleksi esitetty kuvio on tässä versiossa oikeana puolena, tasaisempi pinta näytti mielestäni paremmalta tälle langalle kun värivaihtelua on jonkun verran.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Lähden tästä lämmittämään saunaa ja jospa vielä palataan asioihin ensi vuoden puolella.

I aten't dead.