Hattarapää tekee sukat

Viime aikoina on tuntunut jotenkin poikkeuksellisen sekopäiseltä: uusia projekteja tupsahtaa puikoille kuin sieniä sateella, ja tämä entinen perfektionistien ylikalifi neuloo niitä kaikkia vähän sinne päin ja miten sattuu. Puikotkin alkavat olla loppu, knitpro-vaihtopäitä kierrätetään projektista toiseen kuin viimeistä päivää. Olen nimennyt itseni hattarapääksi - toivon vaan, että tämä on joku vaihe eikä mikään lääketieteellinen tila...?

Yksi proggiksista: pitkän tähtäimen värttinöintiprojekti, jonka kaivoin jossain vaiheessa syksyä taas esille. Se muuttui pikkuhiljaa langaksi. 280 metriä kaksisäikeistä, kuituna BFL, värjääjänä woolgatherings. Ensimmäinen kokonainen itsetehty lankakerä, jiihaa!



Vaikka lanka onkin kauniisti sanottuna kotikutoisen näköistä, lähdin kuitenkin rohkeasti tekemään siitä sukkia. Projektin nähnyt siskoni kysyi, että kestääköhän tuo sukissa. Ööö...? Ei hattarapää pysähdy sellaisia miettimään! (No, sitten kun mietin, ajattelin varmaankin, että BFL:n kuidun pituus korvaa osittaisen alikierteisyyden. Älkää kertoko jos olen väärässä.)

Sukat siitä sitten tuli. Tai sukka ja sitten toinen vähän erilainen sukka. Hattarapää ei myöskään pysähdy tekemään mitään muistiinpanoja.



Leibelöin nämä Ravelryssä Nancy B:n Gentleman's Half Hose in Rinwood Pattern -sukkien alle, koska otin päällisosan mallineuleen noista sukista. Molemmat sukat on neulottu kärjestä (sentään molemmat samaan suuntaan!) ja kantapäänä Baudelaire-sukkien kantapää, joka on parasta ikinä (en tiedä, onko sillä joku nimi. Yritin kerran guuglata, ja kaikki kutsuivat sitä vaan Baudelaire-sukkien kantapääksi. Ehkä se on sitten sen nimi.) Tämän tarkempiin spekseihin en pysty, sukat alkoivat 56 silmukalla mutta silmukoita oli aina laskiessani vähän eri määrä, että en tiedä sitten mitä siinä matkalla aina tapahtui.

Annoin langan tulla kehrätessä kuidusta siinä järjestyksessä kuin sitä tuli, ja kertasin yksisäikeisiä eriä aivan summassa. Vähän harmittaa tuo värisuunnittelu jälkeenpäin (tai oikeammin suunnittelun puuttuminen). Mutta kyllä ne varpaita lämmittää tuonvärisinäkin.



No, vaikka tämä ei sukkaprojektina ollut se maailman hovikelpoisin, niin oli hyvä neuloa tuo kehruulanka heti samantein pois. Tuli meinaan opittua aika paljon siitä, miten sitä kehruuta kannattaisi oikeasti vähän suunnitella etukäteen, ja miten ne paksummat kohdat eivät mitenkään mystisesti "tasoitu" kerratessa. Ensi kerralla siis viisaampana värttinän ääressä! (Paitsi jos hattarapäävaihe jatkuu, niin sitten tuskin muistan ensi kerralla mitään opitusta.)