Hattarapää tekee sukat

Viime aikoina on tuntunut jotenkin poikkeuksellisen sekopäiseltä: uusia projekteja tupsahtaa puikoille kuin sieniä sateella, ja tämä entinen perfektionistien ylikalifi neuloo niitä kaikkia vähän sinne päin ja miten sattuu. Puikotkin alkavat olla loppu, knitpro-vaihtopäitä kierrätetään projektista toiseen kuin viimeistä päivää. Olen nimennyt itseni hattarapääksi - toivon vaan, että tämä on joku vaihe eikä mikään lääketieteellinen tila...?

Yksi proggiksista: pitkän tähtäimen värttinöintiprojekti, jonka kaivoin jossain vaiheessa syksyä taas esille. Se muuttui pikkuhiljaa langaksi. 280 metriä kaksisäikeistä, kuituna BFL, värjääjänä woolgatherings. Ensimmäinen kokonainen itsetehty lankakerä, jiihaa!



Vaikka lanka onkin kauniisti sanottuna kotikutoisen näköistä, lähdin kuitenkin rohkeasti tekemään siitä sukkia. Projektin nähnyt siskoni kysyi, että kestääköhän tuo sukissa. Ööö...? Ei hattarapää pysähdy sellaisia miettimään! (No, sitten kun mietin, ajattelin varmaankin, että BFL:n kuidun pituus korvaa osittaisen alikierteisyyden. Älkää kertoko jos olen väärässä.)

Sukat siitä sitten tuli. Tai sukka ja sitten toinen vähän erilainen sukka. Hattarapää ei myöskään pysähdy tekemään mitään muistiinpanoja.



Leibelöin nämä Ravelryssä Nancy B:n Gentleman's Half Hose in Rinwood Pattern -sukkien alle, koska otin päällisosan mallineuleen noista sukista. Molemmat sukat on neulottu kärjestä (sentään molemmat samaan suuntaan!) ja kantapäänä Baudelaire-sukkien kantapää, joka on parasta ikinä (en tiedä, onko sillä joku nimi. Yritin kerran guuglata, ja kaikki kutsuivat sitä vaan Baudelaire-sukkien kantapääksi. Ehkä se on sitten sen nimi.) Tämän tarkempiin spekseihin en pysty, sukat alkoivat 56 silmukalla mutta silmukoita oli aina laskiessani vähän eri määrä, että en tiedä sitten mitä siinä matkalla aina tapahtui.

Annoin langan tulla kehrätessä kuidusta siinä järjestyksessä kuin sitä tuli, ja kertasin yksisäikeisiä eriä aivan summassa. Vähän harmittaa tuo värisuunnittelu jälkeenpäin (tai oikeammin suunnittelun puuttuminen). Mutta kyllä ne varpaita lämmittää tuonvärisinäkin.



No, vaikka tämä ei sukkaprojektina ollut se maailman hovikelpoisin, niin oli hyvä neuloa tuo kehruulanka heti samantein pois. Tuli meinaan opittua aika paljon siitä, miten sitä kehruuta kannattaisi oikeasti vähän suunnitella etukäteen, ja miten ne paksummat kohdat eivät mitenkään mystisesti "tasoitu" kerratessa. Ensi kerralla siis viisaampana värttinän ääressä! (Paitsi jos hattarapäävaihe jatkuu, niin sitten tuskin muistan ensi kerralla mitään opitusta.)

Helmiketjua

Tässäpä nämä viime postauksessa vilahtaneet lapaset. Värikkäät ovat edelleen, mutta nyt on jo silmä tottunut, hih. Tuliko tällä puolen internettiä sanottuakaan, että värikkäistä pallohelmiketjuista lähti siis ajatus näihin lapasiin.





Pistiin Ravelryyn kaaviotkin, kun jouduin ne itselleni piirtämään.

Lähti lapasesta

Jos ihmisen rakkaimmat ja oman äidin neulomat ja omasta mielestä maailman kauneimmat lapaset näyttävät jo vähän rähjäisiltä...



... on ihan järkevää neuloa uudet.

Voisi luulla, että samainen ihminen, joka siis pukeutuu lähinnä harmaaseen ja mustaan, neuloisi jotain sopivan hillittyä, jotain sellaista kuin nuo maailman täydellisimmät ja harmonisimmat lapaset.

No.



Joskus ei vaan yhtään itsekään ymmärrä.

Rikke

Olen vilkuillut Rikke-myssyä vähän niinkuin sivusilmällä ja syrjäkarein tuon tuostakin. Jotenkin kuitenkaan se ei ole tuntunut omalta, sellaiselta vaan että kivaltahan tuo näyttää muiden päässä. Erityisesti huomiota on kiinnittänyt suosituslangan loistavat värisekoitukset, jotka sumentuvat ihanasti ainaoikein-neuleessa. Mutta kun omasta kaapista ei madelinetoshia löydy, niin jotenkin ei ole vaan niksahtanut myssy puikoille.

Kunnes. Eräänä päivänä lankalaatikoista jotain ihan muuta penkoessani käteen osui kaksi kerää ohutta Villa Laurilaa. Toinen alkuperäisen väristä eli harmaata, toinen mustalla teellä ruskeaksi värjättyä. Nämä yhdistämällähän syntyy ilmiselvästi Rikke!



Ja niinhän siinä sitten kävi. Välillä olin jo sitä mieltä, että väriyhdistelmä on vauvankakan ja mudan sekoitus. Mutta aika mukava siitä sitten lopulta kuitenkin tuli.



Nyt naurattaa vaan vaikka viima iskee päin korvia!



Ravelryssä lisempää.

Pinkkiä

Pitkästä aikaa kaivoin värttinän esiin. Viimeksi taisin kehrätä joskus keväällä. Tatsi on vähän kadoksissa. Jos sitä nyt on koskaan ollutkaan.




BFL-kuitua woolgatheringsilta. Väri vaihtelee kirkuvasta pinkistä oranssiin. Aika rajua tällaiselle mustiinpukeutujalle. Olin ajatellut sukkalangaksi, mutta taitaa olla liian kunnianhimoinen tavoite aloittelijalle, ei oikein meinaa tulla riittävän tasalaatuista eikä tiukkakierteistä. Mutta kehrätään nyt loppuun ja mietitään sitten.

Munakoiso

Elämä on heitellyt viime aikoina aika napakkaa vauhtia, enimmäkseen onneksi kaikenlaisiin mukaviin paikkoihin. Aina ei langat ja puikot ole ehtineet mukaan. Yksi keskeneräisistä valmistui kuitenkin jossain välissä.

Ostin nämä langat alunperin aivan vaan värin takia. Kutsun sävyä munakoisoksi. Se on ohutta Pirkkalankaa, sävy 544. Menekki tasan 200 g.



Liivin neulonnan aloitin aivan summassa, aivottomana raglan-harjoituksena niskasta alaspäin. Yllättävän hyvä siitä tuli mallinsa puolesta. Alunperin olin ajatellut tästä avointa pitkähihaista villatakkia, vähän Minimalistin hengessä, mutta sovitusten edetessä takki sanoikin haluavansa lyhyet hihat. Se on Abalone-wannabe, ehkä?



Pieni afterthought-tasku, mitäköhän sekin nyt sitten olisi suomeksi. Jälkeenpäin lisätty. Suurinpiirtein näin.



Ravelryssä.

Väliaika. Kahvia ja pullaa.

Suuruudenhulluutta olivat kesälomasuunnitelmani. Tavallaan se oli tiedossa, mutta luulin neulovani sentään edes jotain. Hiljaista on kuitenkin ollut.



Katsotaanpas, siis kaksi neuletakkia ja kolmet sukat olivat mukana kesäloman vietossa.
- Neuletakki #1 on samassa pisteessä kuin kesälomalle saapuessaan. Ylhäältä alaspäin mennään, kohta ollaan kainaloissa. Mutta hän onkin syystakki, joten ei paniikkia.
- Neuletakki #2 on suurinpiirtein samassa vaiheessa. Hän on kyllä kesätakki, joten pieni paniikki tässä kohtaa. Pääsin kyllä kerran jo hyvään vauhtiin, mutta helteiden myötä homma hiipui. Mutta usko on kova, vielä täältä tullaan.



- Sukat #1, #2 ja #3. Let's not go there. Jos oikeasti tarvitsisin sukkia, tässä kohtaa olisi megapaniikki.

Kaiken tämän keskellä tuntui jostain syystä hyvältä idealta aloittaa vielä yhtä projektia. Idea on pyörinyt mielessä jo pari kuukautta, keväisestä Tanskan-matkasta asti. Nappasin Roskildessa kuvan rautatieaseman viereisen kirkkomaan takorauta-aidasta - se kun tuntui heti sopivalta kirjoneuleaihiolta.



Vähän sitä piti väännellä ja käännellä, että kuvio taipui lapasiksi. Mutta kyllä se siitä tuntuu muotoutuvan. 76 silmukkaa ja epäsäännöllinen kirjoneulemalli pitävät kiitettävästi mielenkiintoa yllä.



Tämän hetkinen tavoitteeni on saada edes nämä lapaset kesän aikana valmiiksi. Kaikki muu on bonusta. Raporttia seuraa.