Raitaset

Kesäkämmekkäät nro 2. Jonkun olis syytä sitten kanssa käyttää näitä.



Käytän kyllä tämmöisiä rannehärpäkkeitä pitkälle syksyyn - sitten tuntuu talvelta kun sormet pitää peittää (sama kun näillä keleillä vedän viimeiseen asti paljain varpain sandaaleilla, ettei vaan voi sanoa että on syksy). Näissä vaan on kohtalaisen sähäkkä tuo väritys, voi olla ettei näistä ihan ykkössuosikit tule. Lankana vuodentakaista kehruuta. Ei ne väriliu'ut tietenkään toimineet niinkuin luulin, mutta raidathan toimii tunnetusti aina.



Ravelryssa.

Oslou änöräk

Tein vielä äkkiä toisenkin lasten villatakin ennenkuin ehdin huomata. Vähän niinkuin itseltäni salaa.



Sain tähän Picklesin naisihmisten suunnittelemaan Oslo-anorakkiin inspiraation jostain suomalaisesta (kai se niin oli?) blogista. En nyt vaan löydä sitä enää. Ilmiantakaa itsenne jos olette viimeaikoina neuloneet tämän mallin niin lisäilen linkkiä.

Joka tapauksessa heti mallin nähtyäni lankayhdistelmä napsahti päähäni eikä lähtenyt sieltä millään. Eihän siinä sitten mitään, vihreät Cascade 220:n ja ruusuiset Debbie Bliss Cashmerino Aranin jämät puikoille vaan. Silmukkamäärät joutui tosin laskemaan uusiksi, koska eihän noilla langoilla neuletiheys ollut sinne päinkään.

Mutta siinä on huppu. Ja peppupidennys. Söpöä!





Napit Stockmannilta. Nappien kanssa olen aina laiska, Stockalta on löydyttävä. Aina on löytynytkin, paitsi nättejä puunappeja pitää hamstrata jostain muualta.



En yhtään tiedä miten tämmöinen kiskotaan puolivuotiaan päälle, vaikuttaa jotenkin epäkätevältä kun sitä pipanaa pitää pujottaa tuonne tuubiin, mutta ilmeisesti niille lapsille kuitenkin vaatteet saadaan päivittäin puettua, uskon vahvasti että anorakin tulevan omistajan nokkelat vanhemmat klaaraavat tämänkin anorakkituubihaasteen.

Ravelrysta tämä löytyy ja.

Korrigan

Laskin tässä nopeasti, että erilaisista pussukoista ja laatikoista löytyy ainakin viisi keskeneräistä aikuisten villapaitaa tai -takkia. Siis viisi, toistan, viisi. Se on aika monta. En tiedä missä on vika, varmaan aivoissa on joku toistaiseksi tunnistamaton alue joka säätelee omankokoisten villatakkien valmiiksisaattamista ja joka on minulla mystisesti tuhoutunut jossain huomaamatta jääneessä onnettomuudessa.

Päädyn aina laskeskelemaan noitä keskeneräisiä projekteja kun teen lasten villatakkeja. Ne saan kyllä valmiiksi. Useinhan lasten ja varsinkin vauvojen kanssa on tosin kyse jonkinlaisista deadlineista (esim. että villatakin olisi hyvä valmistua aika lailla samoihin aikoihin kuin vauva), tämä selkeästi helpottaa prosessin loppuunviemistä.



Hää on Korrigan koossa mini. Malabrigo Sockista, väri Ochre, puikot kolme. Ihanien ystävien ihanalle minille.