Jou!

Eli täälläpä sitä vaan huudellaan jou! (Huusin tässä lomalta palattuani jou! kauempana käytävällä kulkevalle työkaverilleni, ihan tervehdysmielessä. Hän vastasi että täällä sitä vaan huudellaan jou! Se oli mielestäni niin hienosti sanottu, samalla kovin syyllistävästi että sarkastisesti, heti alkoi epäillä joutteluaan ja miettiä että kaipa sitä jotain parempaakin tekemistä olisi, joku raportti kirjoitettavana tai näyte analysoitavana, että aion tästä lähin sanoa noin kaikille nuoremmille tieteenharjoittajille jotka erehtyvät huutamaan jou! Turha huudella mitään räppihuutoja! Kohta vielä luukuttavat Tsiikkiä keskusradiosta!)

No niin, siis. Tein mahtavilla pöydäkudinpuillani, jotka tosin ovat kesän ajan olleen yhtä kovalla käytöllä kuin muutkin käsityövälineet, eli eivät yhtään kovalla, täsmällisesti sanoen nollakäytöllä, kuitenkin, tein niillä tämmösen huivin!



Siinä on loimena Wollmeisea värissä Spice Market, se on hieno väri se, ja sitten tuona kudinlankana (en tiedä sen nimeä, mikä lienee termi) Lanitium ex Machinan perussukkalankaa, muistaakseni jossain kokeellisessa värissä, kerran ostin sen jostain messuilta ja olen sittemmin unohtanut mitä tuli silloin lanitiumilaisten kanssa tarkasti ottaen puhuttua.





Lankaa meni 10 dpi:n pirralla täydet kerät eli 150 g loimea ja 100 g sitä-toista-lankaa. Täytyy sanoa että kerrankin tuli se väriyhdistelmä mitä haettiinkin!