maanantai 1. joulukuuta 2014
Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
Arvon internet-ystävät ja kylänmiehet, ja -naiset. Koska blogausteni väliin jäävien aikajaksojen kesto alkaa lähestyä ääretöntä, on tainnut tulla aika kiittää ja kumartaa. Kiitos siis kommenteista ja keskusteluista ja lukukerroista! Nauttikaa rauhaisasti joulunodotuksesta älkääkö stressatko valmisteluista! Tsingelbel vaan siihen saakka, kunnes jossain muualla törmätään!
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Onko mielikuvituksettomampaa otsikkoa kuin "Raitasukat"? Sillä mennään.
Olen joutunut kummalliseen tilanteeseen, jossa minulla ei ole yksiäkään villasukkia. Tai siis minullahan oli tosi hyvät villasukat (joista en nyt löydä postausta, johon linkittäisin?!? olenko neulonut jotain bloggaamatta?!?), mutta hukkasin ne keväisellä melontakurssilla, eikä niitä ole sen koommin näkynyt (samalla kurssilla, jolla tipuin kajakista (ope pelasti), hukkasin sandaalini (löytyi viikkoa myöhemmin kurssikaverin kajakista) ja huitaisin melalla kaverin silmälasit mereen (nekin onneksi löytyi)).
Onneksi Regian raitahommat tulee ja pelastaa. Näin Ryynin hienot sukat ja marssin seuraavana päivänä Fiinaneuleeseen ostamaan samaista lankaa eli Regian Stripemaniaa, värissä Leaves, vaikka en oikein ymmärrä mitkä lehdet ovat tuon värisiä, esim. turkooseja ja sinisiä, mutta kuitenkin, tässä on nyt lanka, jonka tekijä on tajunnut, että ei niillä raidoilla lähdetä kikkailemaan ja tavoittelemaan jotain ihme lumihiutale-efektiä vaan laitetaan tähän ihan vaan raitaa raidan perään, useamman rivin paksuista ja tasalaatuista. Meitsi diggaa!
Puikot oli 3.25 mm, koska jotenkin harhauduin ajattelemaan että tämä on paksumpaa sukkalankaa. Olisi se kakspuolosillakin mennyt. Näissä on semmonen afterthought heel eli kantapäälle jätetty vaan aukko sukkaan ja kantapää neulottu viimeiseksi. Olen luullut että semmoinen ei istu jalkaani, vaan hyvinhän tuo istuu.
Onneksi Regian raitahommat tulee ja pelastaa. Näin Ryynin hienot sukat ja marssin seuraavana päivänä Fiinaneuleeseen ostamaan samaista lankaa eli Regian Stripemaniaa, värissä Leaves, vaikka en oikein ymmärrä mitkä lehdet ovat tuon värisiä, esim. turkooseja ja sinisiä, mutta kuitenkin, tässä on nyt lanka, jonka tekijä on tajunnut, että ei niillä raidoilla lähdetä kikkailemaan ja tavoittelemaan jotain ihme lumihiutale-efektiä vaan laitetaan tähän ihan vaan raitaa raidan perään, useamman rivin paksuista ja tasalaatuista. Meitsi diggaa!
Puikot oli 3.25 mm, koska jotenkin harhauduin ajattelemaan että tämä on paksumpaa sukkalankaa. Olisi se kakspuolosillakin mennyt. Näissä on semmonen afterthought heel eli kantapäälle jätetty vaan aukko sukkaan ja kantapää neulottu viimeiseksi. Olen luullut että semmoinen ei istu jalkaani, vaan hyvinhän tuo istuu.
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Berliini-sukat
Ystävä muutti Berliiniin. Berliini on ihana, kävin siellä.
Berliiniin lähti mukaan tuliaisiksi jämälankasukat, joissa osa langoista on kyseisen ystävän muuttojäämistöä.
Summassa suunnitellusta raitakuviosta tulikin oikein kiva, ehkä itsellekin tämmöiset.
Berliiniin lähti mukaan tuliaisiksi jämälankasukat, joissa osa langoista on kyseisen ystävän muuttojäämistöä.
Summassa suunnitellusta raitakuviosta tulikin oikein kiva, ehkä itsellekin tämmöiset.
lauantai 4. lokakuuta 2014
No tämmöne huivi
Tämmöinen huivi on ollut kesken kuka ties kuinka kaua; laatikoissa on pyörinyt 6-7 kerää harmaata Sandnes Garnin Smarttia jonka yritin tässä kuluttaa. Huivia tehtiin tuolta alaniipistä kohti leveämpää yläosaa ja puuduttamaanhan se alkoi kun rivit piteni ja keriä oli jäljellä aina vaan. Yhtenä päivänä noin viiden kerän kohdalla päätin että aivan sama, nyt on tosi hyvän kokoinen.
Lacy Prairie on se. Ei nurjia silmukoita mikä on näin huivin viimeiset kerrokset muistavalle se suurin plussa. Eiköhän niitä taas vähän myöhemmin muistaa lisääkin.
Meikällä on huivin nurja puoli oikeana puolena. Koska olen rebel.
Samalla myös esimerkki siitä, kuinka syksyn pimetessä ylivalotamme pimeistä ja rakeisista kuvista "taidekuvia". Tätä se nyt sitten on seuraavat kuusi kuukautta, oujee.
Lacy Prairie on se. Ei nurjia silmukoita mikä on näin huivin viimeiset kerrokset muistavalle se suurin plussa. Eiköhän niitä taas vähän myöhemmin muistaa lisääkin.
Meikällä on huivin nurja puoli oikeana puolena. Koska olen rebel.
Samalla myös esimerkki siitä, kuinka syksyn pimetessä ylivalotamme pimeistä ja rakeisista kuvista "taidekuvia". Tätä se nyt sitten on seuraavat kuusi kuukautta, oujee.
maanantai 29. syyskuuta 2014
Syntymäpäiviä
Synttärisankareiden lahjontaa! Uusin übersöpö vauvakaveri S vietti hiljan syntymäpäiväänsä kirjaimellisesti, siis syntymällä, tai no vietti ja vietti, no kuitenkin, saapui maailmaan siis eräänä hienonhienona päivänä. Hänelle pipotsu.
Cheery Scrap Hat oli mallina silmukoiden puolesta, kirjoneulekuviot taas oli mitä oli eli jotain ihan muuta.
Vähän useamman syntymäpäivän on nähnyt jo pidemmän ajan ystävä M, joka sai syksyyn improvisoidut pyöräily- ja sienestyshanskaleet. Lankana ohutta harmaata alpakkaa ja sen rinnalla yksisäikeistä harmaata ja mustaa Villa Laurilan kainuunharmasta ja suomenlammasta. Nuo jälkimmäiset muutamat omistamani kerät ovat niin ihgui, että en malta neuloa niistä kuin tälla tavalla pari riviä aina kerrallaan. Kestävät ehkä lopun ikääni, siis!
Cheery Scrap Hat oli mallina silmukoiden puolesta, kirjoneulekuviot taas oli mitä oli eli jotain ihan muuta.
Vähän useamman syntymäpäivän on nähnyt jo pidemmän ajan ystävä M, joka sai syksyyn improvisoidut pyöräily- ja sienestyshanskaleet. Lankana ohutta harmaata alpakkaa ja sen rinnalla yksisäikeistä harmaata ja mustaa Villa Laurilan kainuunharmasta ja suomenlammasta. Nuo jälkimmäiset muutamat omistamani kerät ovat niin ihgui, että en malta neuloa niistä kuin tälla tavalla pari riviä aina kerrallaan. Kestävät ehkä lopun ikääni, siis!
lauantai 6. syyskuuta 2014
Jou!
Eli täälläpä sitä vaan huudellaan jou! (Huusin tässä lomalta palattuani jou! kauempana käytävällä kulkevalle työkaverilleni, ihan tervehdysmielessä. Hän vastasi että täällä sitä vaan huudellaan jou! Se oli mielestäni niin hienosti sanottu, samalla kovin syyllistävästi että sarkastisesti, heti alkoi epäillä joutteluaan ja miettiä että kaipa sitä jotain parempaakin tekemistä olisi, joku raportti kirjoitettavana tai näyte analysoitavana, että aion tästä lähin sanoa noin kaikille nuoremmille tieteenharjoittajille jotka erehtyvät huutamaan jou! Turha huudella mitään räppihuutoja! Kohta vielä luukuttavat Tsiikkiä keskusradiosta!)
No niin, siis. Tein mahtavilla pöydäkudinpuillani, jotka tosin ovat kesän ajan olleen yhtä kovalla käytöllä kuin muutkin käsityövälineet, eli eivät yhtään kovalla, täsmällisesti sanoen nollakäytöllä, kuitenkin, tein niillä tämmösen huivin!
Siinä on loimena Wollmeisea värissä Spice Market, se on hieno väri se, ja sitten tuona kudinlankana (en tiedä sen nimeä, mikä lienee termi) Lanitium ex Machinan perussukkalankaa, muistaakseni jossain kokeellisessa värissä, kerran ostin sen jostain messuilta ja olen sittemmin unohtanut mitä tuli silloin lanitiumilaisten kanssa tarkasti ottaen puhuttua.
Lankaa meni 10 dpi:n pirralla täydet kerät eli 150 g loimea ja 100 g sitä-toista-lankaa. Täytyy sanoa että kerrankin tuli se väriyhdistelmä mitä haettiinkin!
No niin, siis. Tein mahtavilla pöydäkudinpuillani, jotka tosin ovat kesän ajan olleen yhtä kovalla käytöllä kuin muutkin käsityövälineet, eli eivät yhtään kovalla, täsmällisesti sanoen nollakäytöllä, kuitenkin, tein niillä tämmösen huivin!
Siinä on loimena Wollmeisea värissä Spice Market, se on hieno väri se, ja sitten tuona kudinlankana (en tiedä sen nimeä, mikä lienee termi) Lanitium ex Machinan perussukkalankaa, muistaakseni jossain kokeellisessa värissä, kerran ostin sen jostain messuilta ja olen sittemmin unohtanut mitä tuli silloin lanitiumilaisten kanssa tarkasti ottaen puhuttua.
Lankaa meni 10 dpi:n pirralla täydet kerät eli 150 g loimea ja 100 g sitä-toista-lankaa. Täytyy sanoa että kerrankin tuli se väriyhdistelmä mitä haettiinkin!
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Shetlanninvillat
Taannoinen Jamieson&Smith-lankatilaus osoittautui - tietysti - huippuostokseksi. 50 grammaa silkkaa parhautta. (Sitä paitsi 25 g kerät on neroutta kirjoneuletta ajatellen).
Ensteksi ajattelin laittaa langat sormettomiksi. Mallineuleet on peräisin Alice Starmoren Book of Fair Isle Knitting -kirjan mallikokoelmasta. (Suosittelen lämpimästi kaikille perinteisestä Fair Isle -neulonnasta kiinnostuneille. Paitsi että aina kun luen kirjaa haluan muuttaa Shetlantiin. Kirjan teoriaosassa Alice muuten esittää omana Fair Isle -tekniikan syntyteorianaan että Shetlantiin osaaminen olisi alunperin tullut Baltiasta ja Suomesta, mielenkiintoista oli se.)
(myös Jamieson&Smith hyväksyi.)
Lisäksi langoista riitti vielä vähän muilla langoilla jatkettuna Kate Daviesin disainaamaan pääpantaan. Tykkään kovin Katen yksityiskohtien huomioinnista niin blogissa kuin malleissakin eikä tämäkään pikkuohje ole poikkeus.
Lopuksi vielä yks nopee (tässä jo J&S-lankaa enää vain nimeksi) eli Calorimetry joka ei sentään olekaan Ravelryn eniten neulottu ohje vaikka niin luulinkin vaan vasta viidentenä. No on niitä silti aika monta maailmalla. Omani tein sileänä neuleena jostain kaapista löytyneestä langasta ja reunuksessa J&S-jämät.
Joku taisi kysyä noiden lankaostosten yhteydessä että liekö tämä J&S kuinka karheaa. Neulottuna tuntuma on mielestäni pehmeämpi kuin kerällä ja itse asiassa aika miellyttävä; jos nyt jotain omaa asteikkoa mietin niin suomenlammaslangat on mielestäni karheampia, samoin ohut pirkkalanka. Voisin kuvitella hyvinkin että tästä syntyy varsin mukava kaulahuivi tai neuletakki.
Kirjoneuletta testasin sekä 2.5 mm että 3.5 mm puikoilla. Jälkimmäisellä puikkokoolla neulominen oli huomattavasti miellyttävämpää; vaikka lanka on aika ohutta niin kuidut takertuvat kirjoneuleessa toisiinsa sen verran että ohuilla puikoilla neulomisesta tulee vähän liian peltistä.
Loppulausuma: enemmän tällaista!
Ensteksi ajattelin laittaa langat sormettomiksi. Mallineuleet on peräisin Alice Starmoren Book of Fair Isle Knitting -kirjan mallikokoelmasta. (Suosittelen lämpimästi kaikille perinteisestä Fair Isle -neulonnasta kiinnostuneille. Paitsi että aina kun luen kirjaa haluan muuttaa Shetlantiin. Kirjan teoriaosassa Alice muuten esittää omana Fair Isle -tekniikan syntyteorianaan että Shetlantiin osaaminen olisi alunperin tullut Baltiasta ja Suomesta, mielenkiintoista oli se.)
(myös Jamieson&Smith hyväksyi.)
Lisäksi langoista riitti vielä vähän muilla langoilla jatkettuna Kate Daviesin disainaamaan pääpantaan. Tykkään kovin Katen yksityiskohtien huomioinnista niin blogissa kuin malleissakin eikä tämäkään pikkuohje ole poikkeus.
Lopuksi vielä yks nopee (tässä jo J&S-lankaa enää vain nimeksi) eli Calorimetry joka ei sentään olekaan Ravelryn eniten neulottu ohje vaikka niin luulinkin vaan vasta viidentenä. No on niitä silti aika monta maailmalla. Omani tein sileänä neuleena jostain kaapista löytyneestä langasta ja reunuksessa J&S-jämät.
Joku taisi kysyä noiden lankaostosten yhteydessä että liekö tämä J&S kuinka karheaa. Neulottuna tuntuma on mielestäni pehmeämpi kuin kerällä ja itse asiassa aika miellyttävä; jos nyt jotain omaa asteikkoa mietin niin suomenlammaslangat on mielestäni karheampia, samoin ohut pirkkalanka. Voisin kuvitella hyvinkin että tästä syntyy varsin mukava kaulahuivi tai neuletakki.
Kirjoneuletta testasin sekä 2.5 mm että 3.5 mm puikoilla. Jälkimmäisellä puikkokoolla neulominen oli huomattavasti miellyttävämpää; vaikka lanka on aika ohutta niin kuidut takertuvat kirjoneuleessa toisiinsa sen verran että ohuilla puikoilla neulomisesta tulee vähän liian peltistä.
Loppulausuma: enemmän tällaista!
lauantai 22. helmikuuta 2014
Hamahelmisessiot
Hamahelmet! Hehee, parasta, takana ainakin kahdenkymmenenviiden vuoden tauko mutta ihan yhtä koukuttavaa kuin kersana.
Jääkaappimagneetteja lahjaksi yhdelle jääkaapin alaovelle yltävälle pikkupimulle. Koukutan sen hamahelmiin jotta voin "auttaa" askarteluissa jatkossa.
Kuvia katselin ainakin Mina itte-blogiin kootuista kuvista, siellä oli hienoja juttuja!
Jääkaappimagneetteja lahjaksi yhdelle jääkaapin alaovelle yltävälle pikkupimulle. Koukutan sen hamahelmiin jotta voin "auttaa" askarteluissa jatkossa.
Kuvia katselin ainakin Mina itte-blogiin kootuista kuvista, siellä oli hienoja juttuja!
torstai 20. helmikuuta 2014
Ihan kivat
Aika vaikea nyt jotenkin keksiä näistä sukista mitään juttua. Lopputulos on kiva vaan eivät jotenkin oikein kunnolla kiinnostaneet missään vaiheessa, halusin vaan poisneuloa edellisten lapasten Nalle-jämät. Yhden rivin raitaa ja valkoisten rivien silmukoita nostettu ruskeilla riveillä tuommoiseksi harvaksi verkkokuvioksi.
Olen monta kertaa yrittänyt hajanaisesti tsekata että mikä tiimalasikantapäissä käytettyjen lyhennettyjen rivien tekniikka on minkäkin niminen mutta toistaiseksi ei ole asia suodattunut kunnolla jakeluun. Tämän nimeksi väitettiin yoyo-tekniikka, se kuulostaa mukavalta joten sanotaan että tämä on joujou-kantapää. Jostain syystä sopii jättiläisen kantapäähän paremmin kuin muut tiimalasikantapäät, ja vähiten jää muuten reikiä kantapään liitoskohtiin.
Vaan kyllä sukat nyt jälkeenpäin näyttää kivoilta vaikka ei neulominen niin huvituttanutkaan. Varmaan silmukoiden nostelua tulee käytettyä toistekin.
Olen monta kertaa yrittänyt hajanaisesti tsekata että mikä tiimalasikantapäissä käytettyjen lyhennettyjen rivien tekniikka on minkäkin niminen mutta toistaiseksi ei ole asia suodattunut kunnolla jakeluun. Tämän nimeksi väitettiin yoyo-tekniikka, se kuulostaa mukavalta joten sanotaan että tämä on joujou-kantapää. Jostain syystä sopii jättiläisen kantapäähän paremmin kuin muut tiimalasikantapäät, ja vähiten jää muuten reikiä kantapään liitoskohtiin.
Vaan kyllä sukat nyt jälkeenpäin näyttää kivoilta vaikka ei neulominen niin huvituttanutkaan. Varmaan silmukoiden nostelua tulee käytettyä toistekin.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Tammikuun tumput
Joululomalla piirtelin ruutupaperille kaavioita. Yhtäkkinen visio iski nimittäin lomapaikan S-marketin Novita-lankahyllyllä.
Ei nyt tuo Nalle sinänsä niin inspiroinut vaan jotenkin nuo vuodenvaihteen talvenkalpeuteen sointuvat värit. Tai sävyt, voiko noita nyt väreiksi sanoa. (Kerroin seuraavalla kauppareissulla siskolleni saman hyllyn kohdalla, että ostin viimeksi kaksi kerää Nallea. Kun osoitin hyllystä värivalinnat niin vähän sain noottia että olin taas onnistunut hyllyn hailakimmat kerät kaivamaan hyllyn takareunoilta vaikka esille oli laitettu mm. näyttävästi turkoosi ja pinkki lanka vierekkäin tyrkylle. Mutta enhän mää semmosia osaa.)
Eli Nallea joo, ja enimmäkseen 3 mm puikkoja, ja tuommoinen lettihommelikin siellä on, ja hei ne kaaviot löytyy Ravelrysta!
Ei nyt tuo Nalle sinänsä niin inspiroinut vaan jotenkin nuo vuodenvaihteen talvenkalpeuteen sointuvat värit. Tai sävyt, voiko noita nyt väreiksi sanoa. (Kerroin seuraavalla kauppareissulla siskolleni saman hyllyn kohdalla, että ostin viimeksi kaksi kerää Nallea. Kun osoitin hyllystä värivalinnat niin vähän sain noottia että olin taas onnistunut hyllyn hailakimmat kerät kaivamaan hyllyn takareunoilta vaikka esille oli laitettu mm. näyttävästi turkoosi ja pinkki lanka vierekkäin tyrkylle. Mutta enhän mää semmosia osaa.)
Eli Nallea joo, ja enimmäkseen 3 mm puikkoja, ja tuommoinen lettihommelikin siellä on, ja hei ne kaaviot löytyy Ravelrysta!
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Pöytäkangaspuista
Koska joskus on hyvä antaa itselleen lahjoja, annoin itselleni syli-/pöytäkangaspuut.
Seuraa pitkällinen selvitys asiasta.
Ostoksessa ei ollut kyseessä mikään hetken mielijohde vaan olen katsellut näitä sillä silmällä jo jonkin aikaa. En vaan ole jaksanut perehtyä tilausasioihin (millainen, mistä, mitä oheistarpeita jne). Kun nyt sitten päätin tehdä asiassa jonkun päätöksen, olin kuitenkin jo jotenkin mystisesti suodattanut itselleni mielikuvan että haluan Ashfordin Knitters Loom -puut. Tätä ajatusta en pysty paremmin taustoittamaan, muitakin valmistajia maailmalla lienee. Varmaan ainakin Knittyn arviolla oli sormet pelissä.
Knitters Loom -puita on kolmen levyisenä: 30 cm, 50 cm ja 70 cm. Aluksi olin päättäväisesti hankkimassa noita kaikkein leveimpiä, koska jos kerran ostaa niin miksi ei ostaisi isointa, mutta niitä olikin jotenkin hankala löytää. Maailman nettikaupoissa niitä toki on, mutta aina oli joku este: en halunnut ostaa kaupoista joista en selvästi tiennyt paljonko postimaksuksi tulisi (nämä nyt jonkun kilon kuitenkin painavat) ja jos löysin sopivan kaupan, siellä ei myyty kangaspuut + kantokassi -komboa (jonka olin myös päättänyt haluta koska on kuulemma kätevä. Ja onkin.)
No, kun myös sitten mittailin että paljonko se 50 cm oikeastaan on, totesin että se saattaa kuitenkin olla riittävä. Olin nimittäin bongannut että Lankakauppa Kujehan se myy tuota 50-senttistä versiota laukkuineen varsin käypään hintaan (sis. postimaksut). Sinne sitten lopulta tilaus sisään sujahti ja toimitus oli salamannopea (kiitokset Kuje ja Janne!). Sen verran olin myös nettiseikkailuillani oppinut että pirtoja (reed, toivottavasti se on suomeksi pirta) kannattaa olla erisilmäisinä eri paksuisille langoille, ja samalla laitoinkin Saksaan menemään tilauksen tiheämmistä pirtoista (pirroista? Tässä huomaa että joutuu opettelemaan myös ihan uuden termistön.) Toivottavasti sieltä pian saapuvat.
No niin. Asford-paketista löytyi puiden lisäksi ohjeistus niiden käyttöönottoon ja loimien luomiseen, onneksi, ei se ihan olisi itsestäänselvästi auennut vaikka simppeliä sitten lopulta olikin. Hetihän sitä piti kokeilla. Loimien luominen on ainakin näin aloittelijavaiheessa vähän raastavaa hommaa, mutta valmiit loimet kauniit!
(Loimiin kului muuten yllättävän paljon lankaa, jotenkin sitä ajatteli että loimet ovat siinä vaan sivuseikka ja varsinainen langankulutus tapahtuu sitten kudottaessa. Tajusin vasta toisella kerralla loimia luodessa että langankulutushan olisi laskettavissa ja suunniteltavissa kun kukin loimilanka on kuitenkin samanpituinen. No, ensi kerralla sitten.)
Kun loimet oli saanut luotua niin sen jälkeenhän homma oli varsin mutkatonta ja meditatiivista toistoa. Mitä nyt lanka vähän aina takertui sinne tänne ja tuli paukutettua kudos vähän liian tiheäksi tai välillä vastaavasti liian löysäksi tai vedettyä reunat kippuralle kun lanka on liian tiukalla. Mutta muuten oikein mukavaa hommaa.
Ymmärtääkseni noita loimisidontoja on kaikkia erilaisia, en ole tähän perehtynyt mutta onkohan tämän perussidonnan nimi palttina. Sitä tällä kuitenkin saa tehtyä, ei muuta (tai jos saakin, ainakaan en tiedä että miten).
Testailin tässä vaiheessa jemman pohjalta löytyneillä puuvilla- ja bambulangoilla. Meinasin ensin että heitteille menevät kun en tuollaisia poppanahenkisiä pöytäliinojakaan kotona käytä, mutta sitten tajusin että laudeliinoiksihan nämä tulevat!
Tykkään, tykkään kovasti. Seuraavaksi ehkä jo jotain fänsipänsi-huivia ihkulangoista.
(Olisikohan tässä kuvia jo riittävästi, no kerta kiellon päälle, kas näin:)
Seuraa pitkällinen selvitys asiasta.
Ostoksessa ei ollut kyseessä mikään hetken mielijohde vaan olen katsellut näitä sillä silmällä jo jonkin aikaa. En vaan ole jaksanut perehtyä tilausasioihin (millainen, mistä, mitä oheistarpeita jne). Kun nyt sitten päätin tehdä asiassa jonkun päätöksen, olin kuitenkin jo jotenkin mystisesti suodattanut itselleni mielikuvan että haluan Ashfordin Knitters Loom -puut. Tätä ajatusta en pysty paremmin taustoittamaan, muitakin valmistajia maailmalla lienee. Varmaan ainakin Knittyn arviolla oli sormet pelissä.
Knitters Loom -puita on kolmen levyisenä: 30 cm, 50 cm ja 70 cm. Aluksi olin päättäväisesti hankkimassa noita kaikkein leveimpiä, koska jos kerran ostaa niin miksi ei ostaisi isointa, mutta niitä olikin jotenkin hankala löytää. Maailman nettikaupoissa niitä toki on, mutta aina oli joku este: en halunnut ostaa kaupoista joista en selvästi tiennyt paljonko postimaksuksi tulisi (nämä nyt jonkun kilon kuitenkin painavat) ja jos löysin sopivan kaupan, siellä ei myyty kangaspuut + kantokassi -komboa (jonka olin myös päättänyt haluta koska on kuulemma kätevä. Ja onkin.)
No, kun myös sitten mittailin että paljonko se 50 cm oikeastaan on, totesin että se saattaa kuitenkin olla riittävä. Olin nimittäin bongannut että Lankakauppa Kujehan se myy tuota 50-senttistä versiota laukkuineen varsin käypään hintaan (sis. postimaksut). Sinne sitten lopulta tilaus sisään sujahti ja toimitus oli salamannopea (kiitokset Kuje ja Janne!). Sen verran olin myös nettiseikkailuillani oppinut että pirtoja (reed, toivottavasti se on suomeksi pirta) kannattaa olla erisilmäisinä eri paksuisille langoille, ja samalla laitoinkin Saksaan menemään tilauksen tiheämmistä pirtoista (pirroista? Tässä huomaa että joutuu opettelemaan myös ihan uuden termistön.) Toivottavasti sieltä pian saapuvat.
No niin. Asford-paketista löytyi puiden lisäksi ohjeistus niiden käyttöönottoon ja loimien luomiseen, onneksi, ei se ihan olisi itsestäänselvästi auennut vaikka simppeliä sitten lopulta olikin. Hetihän sitä piti kokeilla. Loimien luominen on ainakin näin aloittelijavaiheessa vähän raastavaa hommaa, mutta valmiit loimet kauniit!
(Loimiin kului muuten yllättävän paljon lankaa, jotenkin sitä ajatteli että loimet ovat siinä vaan sivuseikka ja varsinainen langankulutus tapahtuu sitten kudottaessa. Tajusin vasta toisella kerralla loimia luodessa että langankulutushan olisi laskettavissa ja suunniteltavissa kun kukin loimilanka on kuitenkin samanpituinen. No, ensi kerralla sitten.)
Kun loimet oli saanut luotua niin sen jälkeenhän homma oli varsin mutkatonta ja meditatiivista toistoa. Mitä nyt lanka vähän aina takertui sinne tänne ja tuli paukutettua kudos vähän liian tiheäksi tai välillä vastaavasti liian löysäksi tai vedettyä reunat kippuralle kun lanka on liian tiukalla. Mutta muuten oikein mukavaa hommaa.
Ymmärtääkseni noita loimisidontoja on kaikkia erilaisia, en ole tähän perehtynyt mutta onkohan tämän perussidonnan nimi palttina. Sitä tällä kuitenkin saa tehtyä, ei muuta (tai jos saakin, ainakaan en tiedä että miten).
Testailin tässä vaiheessa jemman pohjalta löytyneillä puuvilla- ja bambulangoilla. Meinasin ensin että heitteille menevät kun en tuollaisia poppanahenkisiä pöytäliinojakaan kotona käytä, mutta sitten tajusin että laudeliinoiksihan nämä tulevat!
Tykkään, tykkään kovasti. Seuraavaksi ehkä jo jotain fänsipänsi-huivia ihkulangoista.
(Olisikohan tässä kuvia jo riittävästi, no kerta kiellon päälle, kas näin:)
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Uusi lempilanka
Toivottavasti en ole ainoa ihminen jonka päivän kohokohta on, tai ainakin voisi olla, se kun shetlantilaiset lähettää lankanäytteitä.
Jamieson & Smithin 2-ply Jumper Weight -lankaa olen kuolannut jo pitkään ja suuresti kadehtinut brittejä helposta pääsystä lankavarastojen äärelle. Shetlannissa kasvaneiden lampaiden Shetlannissa kehrätty villa kuulostaa aivan liian hyvältä ollakseen totta, ja kun vielä värikartta on tosi laaja ja hinta kohdallaan ja langasta on netissä näytteillä toinen toistaan uskomattomampia kirjoneuleita, niin ei ole käytännössä yhtään syytä olla hommaamatta lankaa. (Eihän?) Ensikosketus kuitenkin vaatimattomasti lankakartan kautta.
Eeee en kestä. Uusi lempilanka.
No ei vaan, toki tilasin samalla pari kerää lankaakin. Se on ihanaa, tietysti. Yritän olla korkkaamatta sitä ennenkuin olen neulonut loppuun yhdet ufo-lapaset mutta koville ottaa.
Aavistan että ei ole ihan normaalia, tai ainakin normaalin rajamailla, olla näin innoissaan lankanäytteistä, ehkä joku kontrollifriikkeys ainakin olisi diagnoosina jos fiilistelee järjestykseen laitettuja langantupsuja. Mutta tässä iässä voi varmaan jo luovuttaa. Eli eikun jei, lankanäytteitä!
Jamieson & Smithin 2-ply Jumper Weight -lankaa olen kuolannut jo pitkään ja suuresti kadehtinut brittejä helposta pääsystä lankavarastojen äärelle. Shetlannissa kasvaneiden lampaiden Shetlannissa kehrätty villa kuulostaa aivan liian hyvältä ollakseen totta, ja kun vielä värikartta on tosi laaja ja hinta kohdallaan ja langasta on netissä näytteillä toinen toistaan uskomattomampia kirjoneuleita, niin ei ole käytännössä yhtään syytä olla hommaamatta lankaa. (Eihän?) Ensikosketus kuitenkin vaatimattomasti lankakartan kautta.
Eeee en kestä. Uusi lempilanka.
No ei vaan, toki tilasin samalla pari kerää lankaakin. Se on ihanaa, tietysti. Yritän olla korkkaamatta sitä ennenkuin olen neulonut loppuun yhdet ufo-lapaset mutta koville ottaa.
Aavistan että ei ole ihan normaalia, tai ainakin normaalin rajamailla, olla näin innoissaan lankanäytteistä, ehkä joku kontrollifriikkeys ainakin olisi diagnoosina jos fiilistelee järjestykseen laitettuja langantupsuja. Mutta tässä iässä voi varmaan jo luovuttaa. Eli eikun jei, lankanäytteitä!
lauantai 11. tammikuuta 2014
Tähän joku palmikkoaiheinen otsikko
Pohjan akasta neulotun villatakin jämälangoista söpö palmikkopipo samalle jannulle kuin villatakkikin.
I Heart Cables / Justyna Lorkowska
Kun en itse perusta vauvojen värikoodauksesta niin vähän nauratti kun ohjeessa luki että pipon voi tehdä niin pojalle kuin tytöllekin riippuen langan väristä. Sattumalta nyt kuitenkin tuli pojalle sininen, melkein vähän harmittaa. Mutta ei kuitenkaan koska on niin kaunis väri tuo Pohjan akan Valaan laulu -sävy.
Ohjeessa on myös hieno korvaläpällinen versio, aloin jo tekemään sitä mutta muutin mieltäni, mikä olikin hyvä koska lanka olisi loppunut kesken. Vaan nyt jäi hyvä mieli kaikenkaikkiaan!
I Heart Cables / Justyna Lorkowska
Kun en itse perusta vauvojen värikoodauksesta niin vähän nauratti kun ohjeessa luki että pipon voi tehdä niin pojalle kuin tytöllekin riippuen langan väristä. Sattumalta nyt kuitenkin tuli pojalle sininen, melkein vähän harmittaa. Mutta ei kuitenkaan koska on niin kaunis väri tuo Pohjan akan Valaan laulu -sävy.
Ohjeessa on myös hieno korvaläpällinen versio, aloin jo tekemään sitä mutta muutin mieltäni, mikä olikin hyvä koska lanka olisi loppunut kesken. Vaan nyt jäi hyvä mieli kaikenkaikkiaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)