Decisions, decisions

Täällä tuskaillaan Aino Praaklin labakindaiden kanssa. Haluaisin toteuttaa kaiken näkemäni kerralla.

Tästä se lähti.



No hmmm, joo-o. Entäs toisenlainen ranneke?



No ihan kiva, mutta miten tästä jatketaan?



Luulen, että näyte A selviytyy voittajana, yksinkertaisuuden ystävän ei kaikkea sittenkään kannata tunkea yhteen ja samaan lapaspariin. Mutta jos jotain pientä kikkailua vielä matkan varrella kuitenkin kokeilisi...

Talvi yllättää neulojan

Keskeneräisiä.



Kuljen kymmeneen pakkasasteeseen asti bussivaihdot ja kaupunkikävelyt pelkillä pitkillä ranteenlämmittimillä - ne voi vetää sormien suojaksi, mutta laukun penkominen ja bussilipun käsittely käy kätevästi kun sormet ovat käytössä. Viikonlopun pakkaset muistuttivat kuitenkin siitä, että kyllä lapasia vielä tarvitaan tänä talvena, vaikka leutoa on ollutkin. Näistä tulee tuplalapaset, Northman Mittens. (Mmm, Northman.) Ehkä ihanan pehmeillä alpakkaisilla sisälapasilla?



Pari vuotta ihaillusta ja silitellystä Villa Laurilan paksusta gotlanninlammas + kainuunharmas -yhdistelmästä villatakki. Töissä tarvitaan lämmikettä, kun kolossaalinen 50-luvun toimistorakennus ei pakkasilla lämpene kovin trooppiseksi. Selailin tätä varten kovasti Ravelryn tietokantoja ja arvoin jossain Aidezin, Dark and Stormyn, Irish Coffeen ja Acer Cardiganin välimaastoissa, kunnes kyllästyin päättämättömyyteeni ja aloin vaan aika sokkona neulomaan raglan-takkia palmikoilla. Ajattelin että siitä tulisi edestä avonainen ja leveähköt 3/4-hihat. Tai niin pitkät kuin lankaa riittää, olen vähän hintsuilla metrilukemilla liikkeellä.

Löysin neulepussista myös nämä kesällä aloitetut kirjoneulelapaset, joista toinen on jo valmiinakin. Ne ovat jääneet vähän heitteille mutta kaihertavat kyllä mieltä, tykkään kirjoneuleesta mutta en väriyhdistelmästä - näin silmissäni alunperinkin valkoisen tilalla jotain vaaleaa luonnonruskeaa, mutta otin langat omista varastoista ja näillä oli mentävä. Ehkä jos ne värjäisi neulonnan jälkeen? Vai pitäiskö vaan purkaa ja aloittaa alusta?

Lähti lapasesta

Jos ihmisen rakkaimmat ja oman äidin neulomat ja omasta mielestä maailman kauneimmat lapaset näyttävät jo vähän rähjäisiltä...



... on ihan järkevää neuloa uudet.

Voisi luulla, että samainen ihminen, joka siis pukeutuu lähinnä harmaaseen ja mustaan, neuloisi jotain sopivan hillittyä, jotain sellaista kuin nuo maailman täydellisimmät ja harmonisimmat lapaset.

No.



Joskus ei vaan yhtään itsekään ymmärrä.

Väliaika. Kahvia ja pullaa.

Suuruudenhulluutta olivat kesälomasuunnitelmani. Tavallaan se oli tiedossa, mutta luulin neulovani sentään edes jotain. Hiljaista on kuitenkin ollut.



Katsotaanpas, siis kaksi neuletakkia ja kolmet sukat olivat mukana kesäloman vietossa.
- Neuletakki #1 on samassa pisteessä kuin kesälomalle saapuessaan. Ylhäältä alaspäin mennään, kohta ollaan kainaloissa. Mutta hän onkin syystakki, joten ei paniikkia.
- Neuletakki #2 on suurinpiirtein samassa vaiheessa. Hän on kyllä kesätakki, joten pieni paniikki tässä kohtaa. Pääsin kyllä kerran jo hyvään vauhtiin, mutta helteiden myötä homma hiipui. Mutta usko on kova, vielä täältä tullaan.



- Sukat #1, #2 ja #3. Let's not go there. Jos oikeasti tarvitsisin sukkia, tässä kohtaa olisi megapaniikki.

Kaiken tämän keskellä tuntui jostain syystä hyvältä idealta aloittaa vielä yhtä projektia. Idea on pyörinyt mielessä jo pari kuukautta, keväisestä Tanskan-matkasta asti. Nappasin Roskildessa kuvan rautatieaseman viereisen kirkkomaan takorauta-aidasta - se kun tuntui heti sopivalta kirjoneuleaihiolta.



Vähän sitä piti väännellä ja käännellä, että kuvio taipui lapasiksi. Mutta kyllä se siitä tuntuu muotoutuvan. 76 silmukkaa ja epäsäännöllinen kirjoneulemalli pitävät kiitettävästi mielenkiintoa yllä.



Tämän hetkinen tavoitteeni on saada edes nämä lapaset kesän aikana valmiiksi. Kaikki muu on bonusta. Raporttia seuraa.