Joululahja #2

Vaikka edellisessä postauksessa epäilin joululahjahanojen tyrehtyvän yhden neulomuksen jälkeen, ehti toinenkin lahja vielä sujahtaa puikoilta ennen h-hetkeä.



Malli: Tiny Tea Leaves / Melissa LaBarre
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Aran

En ollut ihan varma mallin kokomerkinnöistä, mutta oletin, että kokomerkintä "2" tarkoittaa kaksivuotiasta, kun en keksinyt muutakaan. Aika hyvä takki olisikin kaksivuotiaalle. Vähän aikaa sitten puolitoista vuotta täyttänyt neiti kummityttö saa vielä vähän kasvaa, ainakin sen perusteella mitä ehdin ihanaiselle vauhtihirmulle sovittamaan. Kuvaan takki ja tyttö eivät yhtä aikaa ehtineet.



Taidan joka vuosi tehdä saman uudenvuodenlupauksen: itsellekin pitäisi neuloa joku tosi kiva villatakki. Se on jostain syystä heikko kohtani, taidan olla vähän kärsimätön ja pikkutyöt on sen vuoksi kivempia. Mutta lupaan taas: ensi vuonna. Lupaan ainakin yrittää.

Flukra

Ensimmäinen ja näillä näkymin ainoa neulottu joululahja. Uskallan sen täällä paljastaa, koska lahjansaaja ei ehkä ehdi sitä näkemään. Enkä aio sitä paitsi kertoa, kenelle se on. Hähää.


Malli: Flukra / Gudrun Johnston
Lanka: Riihivilla Maahinen?
Puikot: 4.0 mm

Lanka on varustettu kysymysmerkillä, koska se on ostettu vyyhtinä ilman mitään merkintää Riihivillan kojusta Kauppatorilta. Ihanaa fingering-paksuista lanoliinivillaa kuitenkin, hyvälaatuista, pehmeää ja kutittamatonta.

Malli on kirjoitettu pitsilangalle, mutta halusin omasta versiostani vähän jämäkämmän ja käytin paksumpaa lankaa. Samasta syystä tein reunuksen ainaoikein-neuleena pitsireunan sijaan. Muutenkaan koko huivissa ei ole yhtään nurjaa silmukkaa. Kipuileva ranne kiittää.

Flukra tarkoittaa mallin suunnittelijan mukaan lumisadetta shetlanniksi: "snow falling gently in large flakes". Toivon joulusääksi flukraa.



Ravelryssa.

Raitaa

Eilen oli mahtava päivä. Ensimmäinen päivä puoleentoista kuukauteen, kun en ollut kipeänä, pakkaamassa tai purkamassa matkalaukkua tai stressaamassa seuraavan päivän minuuttiaikataulusta. Tai siltä se tuntuu. Varmaan puoleentoista kuukauteen on rauhallisempiakin päiviä mahtunut, mutta näin jälkeenpäin tuntuu kovin sekavalta ajanjaksolta.

En muista neuloneeni juurikaan koko aikana. Neulon yleensäkin huonosti jos aikaa on vähän. Parasta on rösähtää sohvannurkkaan tietäen, että edessä on monta tuntia kiireetöntä neulonta-aikaa. Niinkuin eilen.



Jossain välissä viimeisen kuukauden aikana olin alkanut neulomaan kauluria, mutta homma ei oikein ottanut edistyäkseen. Eilen oli aikaa tehdä se loppuun.

Se on ihanasta langasta ja ihanan raitainen.



Malli: ships & seaside / tinyowlknits
Lanka: Rowan Felted Tweed

En nyt ihan neulonut mallin mukaan vaan tein omastani kapeamman ja pidemmän, jotta sen saa tiiviimmin kiedottua kaulaa suojaamaan.

Sanoinko jo että lanka on ihanaa? Ihan parhaat värit.



Ravelryssa.

Surrur

(Paitsi värttinä ei kyllä sano surrur, ennemminkin kai rukki. Mutta en keksinyt, mitä värttinä voisi sanoa, joten mennään surrurilla.)

Tein selvää toisestakin kehruukuidusta, tällaisesta. Edelleen woolgatheringsin BFL:ää. Sata grammaa, 170 m.



Värisuunnittelua jopa tehty, eli väriliu'ut ovat toivoakseni järjestyksessä ja suunnilleen samanpituisia. Ehkä. Värjärin pohjakuidussa on sekoitettuna valkoista ja harmaata, tykkään kovasti syntyneistä murretuista ja vähän vaihtelevista värisävyistä.

Nyt värttinät pakataan vähäksi aikaa kaappiin ja tehdään jotain muuta. Ehkä vähän neulotaan :)

Hattarapää tekee sukat

Viime aikoina on tuntunut jotenkin poikkeuksellisen sekopäiseltä: uusia projekteja tupsahtaa puikoille kuin sieniä sateella, ja tämä entinen perfektionistien ylikalifi neuloo niitä kaikkia vähän sinne päin ja miten sattuu. Puikotkin alkavat olla loppu, knitpro-vaihtopäitä kierrätetään projektista toiseen kuin viimeistä päivää. Olen nimennyt itseni hattarapääksi - toivon vaan, että tämä on joku vaihe eikä mikään lääketieteellinen tila...?

Yksi proggiksista: pitkän tähtäimen värttinöintiprojekti, jonka kaivoin jossain vaiheessa syksyä taas esille. Se muuttui pikkuhiljaa langaksi. 280 metriä kaksisäikeistä, kuituna BFL, värjääjänä woolgatherings. Ensimmäinen kokonainen itsetehty lankakerä, jiihaa!



Vaikka lanka onkin kauniisti sanottuna kotikutoisen näköistä, lähdin kuitenkin rohkeasti tekemään siitä sukkia. Projektin nähnyt siskoni kysyi, että kestääköhän tuo sukissa. Ööö...? Ei hattarapää pysähdy sellaisia miettimään! (No, sitten kun mietin, ajattelin varmaankin, että BFL:n kuidun pituus korvaa osittaisen alikierteisyyden. Älkää kertoko jos olen väärässä.)

Sukat siitä sitten tuli. Tai sukka ja sitten toinen vähän erilainen sukka. Hattarapää ei myöskään pysähdy tekemään mitään muistiinpanoja.



Leibelöin nämä Ravelryssä Nancy B:n Gentleman's Half Hose in Rinwood Pattern -sukkien alle, koska otin päällisosan mallineuleen noista sukista. Molemmat sukat on neulottu kärjestä (sentään molemmat samaan suuntaan!) ja kantapäänä Baudelaire-sukkien kantapää, joka on parasta ikinä (en tiedä, onko sillä joku nimi. Yritin kerran guuglata, ja kaikki kutsuivat sitä vaan Baudelaire-sukkien kantapääksi. Ehkä se on sitten sen nimi.) Tämän tarkempiin spekseihin en pysty, sukat alkoivat 56 silmukalla mutta silmukoita oli aina laskiessani vähän eri määrä, että en tiedä sitten mitä siinä matkalla aina tapahtui.

Annoin langan tulla kehrätessä kuidusta siinä järjestyksessä kuin sitä tuli, ja kertasin yksisäikeisiä eriä aivan summassa. Vähän harmittaa tuo värisuunnittelu jälkeenpäin (tai oikeammin suunnittelun puuttuminen). Mutta kyllä ne varpaita lämmittää tuonvärisinäkin.



No, vaikka tämä ei sukkaprojektina ollut se maailman hovikelpoisin, niin oli hyvä neuloa tuo kehruulanka heti samantein pois. Tuli meinaan opittua aika paljon siitä, miten sitä kehruuta kannattaisi oikeasti vähän suunnitella etukäteen, ja miten ne paksummat kohdat eivät mitenkään mystisesti "tasoitu" kerratessa. Ensi kerralla siis viisaampana värttinän ääressä! (Paitsi jos hattarapäävaihe jatkuu, niin sitten tuskin muistan ensi kerralla mitään opitusta.)

Helmiketjua

Tässäpä nämä viime postauksessa vilahtaneet lapaset. Värikkäät ovat edelleen, mutta nyt on jo silmä tottunut, hih. Tuliko tällä puolen internettiä sanottuakaan, että värikkäistä pallohelmiketjuista lähti siis ajatus näihin lapasiin.





Pistiin Ravelryyn kaaviotkin, kun jouduin ne itselleni piirtämään.

Lähti lapasesta

Jos ihmisen rakkaimmat ja oman äidin neulomat ja omasta mielestä maailman kauneimmat lapaset näyttävät jo vähän rähjäisiltä...



... on ihan järkevää neuloa uudet.

Voisi luulla, että samainen ihminen, joka siis pukeutuu lähinnä harmaaseen ja mustaan, neuloisi jotain sopivan hillittyä, jotain sellaista kuin nuo maailman täydellisimmät ja harmonisimmat lapaset.

No.



Joskus ei vaan yhtään itsekään ymmärrä.