Tuudifruudi ou ruudi

Ihan vaan tälleen äkkiä postaan. Pitäisi oikeasti olla etsimässä siistejä vaatteita huomiseen työtilaisuuteen, mutta masennuin ensiksikin siitä että kaikki vaatteet ovat likakorissa ja toisekseen siitä että en ilmeisesti omistakaan mustia suoria housuja jotka kuvittelen omistavani ja joiden varaan oli laskettu aika paljon. Että luova tauko lienee paikallaan.

Vauvan neuletakkia olisi taas esitteillä. Värivisio oli jossain keväisissä tuttifrutti-tunnelmissa mutta ihan värit ei ole sitä mitä halusin. En tosin osaa sanoa että miksei. Eli ehkä ne on kuitenkin ihan hyvät.

Yksivuotiaan kokoluokkaan tähdättiin ottamalla mittoja jostain Dropsin ohjeesta, muuten on vedetty hatusta. Valkoista Smarttia meni kolme kerää ja muita värejä nöttösellinen.





Jaahah, semmoista. Hmm. Saahan hihattomasta hellemekostakin ihan talvisen jos sen yhdistää, öö, villasukkahousuihin ja pitkähihaiseen aluspaitaan ja ööö. Emmätiä, toppatakkiin.

Voi elämä. Palkata halutaan: taloudenhoitaja.

Insinööritoimistosta päivää

Tässä yhtenä kauniina päivänä (no, päivä oli kaunis ikäänkuin metaforisesti) selailin Ravelrya ja törmäsin aika päräyttäviin hommiin! (Monen tallaajan mielestä tuo päräyttävyyskin voi tietysti tässä yhteydessä olla ikäänkuin metaforista. Mun tajunta kuitenkin jotenkin laajeni.) Nimittäin suunnitelmalliseen lätäköitymiseen eli planned poolingiin. Tarkemmin ottaen tieteellisen tarkkoihin Statnerdin proggiksiin, ja erityisesti lätäköillä aikaansaatuihin salmiakkiruutuihin eli argyle-kuvioon. Voe poijat, huusi sisäinen insinöörini! Tätä on kokeiltava ensi tilassa.

Eli mistä on kysymys? Tiedätte varmaan tilanteen jossa ne maailman mahtavimmat itseraidoittuvat ihkulangat sitten siinä sukkatekeleessä muodostavat jos jonkinlaista salamaa ja oksennuslätäkköä, niin tässä oli sitten otettu mittatikku ja matikka käteen ja laitettu lätäköt kuriin. Eli kun tiedetään neuletiheys ja lasketaan mallitilkusta montako silmukkaa kukin väri kestää, voidaan näiden tietojen avulla sitten suunnitella jonkinlainen kuviointi neuleeseen. (En nyt varmaan osaa selittää. Ravelryn puolella joku jo kysyi että anteeksi mutta que, ei noista sun jutuista tajua mitään. Googlatkaa planned pooling jos jäi aukkoja ;)

Käytännön esimerkki: pitihän sitä heti kokeilla. Otetaan kerä pätkärääkättyä Maijaa ja tehdään mallitilkku. Päätellään että kukin värijakso on kuuden silmukan levyinen.



Onneksi löysin tässä vaiheessa sivuston jossa voi suunnitella lätäköitymistä näillä lähtötiedoilla. Selvitetään että 55 silmukalla ja tasoneuleena saadaan tästä langasta aikaan salmiakkikuvio. Uskottavahan se on vaikka jotenkin epätodelliselta tuntuukin, joten silmukat puikoille vaan ja neulomaan.





Aika jännää! Myös on huimaa miten iso ero on yhdelläkin silmukalla kokonaissilmukkamäärässä, heti muuttuu kuviot.

Ja ai niin tuosta Maijasta tuli iPadille suojapussi, mutta se on nyt sivuseikka. Koska osaan hallita lätäköitymistä! (Kuulostaa muuten vähän supervoimalta, mutta aika huonolta sellaiselta. Lätäkkökuningatar.)

Olin siis aika innoissani koko konseptista - jos te kaikki muut olette tiennee tästä kaiken aikaa niin älkää kertoko. Seuraavaksi olisin halunnut tehdä sukat salmiakkikuviolla mutta tajusin että salmiakkia saa vain tasoneuleena, joten en ole vielä jaksanut säätää mitään viritystä. Kassotaan miten hommat jatkuu, vai jatkuuko.

Huomaatteko muuten miten myös sujuvasti sivuutan kaikki viittaukset blogitaukoon, aion jatkaa samaan malliin, eli postaus tulee kun sitä vähiten odottaa!

(Edit lisää että 2.5 mm puikoilla on tämä neulottu. Jos nyt joku innostuu kokeilemaan niin käytännön vinkki että homma vaatii aika tasaisen käsialan, eli oikeat ja nurjat kerrokset samalla neuletiheydellä, tai sitten voi neuloa ainaoikeaa. Tällaisessa teollisuusvärjätyssä langassa värisektioiden kesto on onneksi aika vakio, joten sitä neuletiheyttä on helpompi säädellä kun tietää että montako silmukaa milläkin värillä pitäisi saada aikaiseksi. Kannattaa lukaista vaikka tämä pdf perusteiksi.)

Jämätossut

Tästä ei tossut enää yksinkertaistu. Jämälangalla suorakulmio jonka varvaspäähän pari kavennusta, ommellaan harakanvarvas-henkisesti jalkapöydän päältä kiinni. Tuli kuulkaa paksusta langasta isoilla puikoilla valmista äkkiä, olen kuullut että se on muotia. Lämpimät ovat.



Kuvat saattaa nyt herättää jossakin hifistelijässä kysymyksen että kannattaako nousta tuolille pousaamaan ja keekoilla minuuttikaupalla itselaukaisijan kanssa jos käyttää sitten kuitenkin tärähtäneitä kuvia. Mutta ei nyt takerruta pikkujuttuihin.



(Ei se oo silittänyt housujakaan.)

Raita ja tupsu

Syksy on ollut niin älyttömän kiireinen, että lankojen ja puikkojen pariin ehtii tehdä vain tällaisia päivän täsmäiskuja. Eilisessä täsmäiskussa syntyi äkillisen talven innoittamana talvipipo.



Tarkoituksena oli saada aikaiseksi pipo johon mahtuu tukka sisään mutta joka kuitenkin pysyy päässä napakasti. Pipo pääsi mukaan tänään testikävelylle ja hyvin toimi. Lankana kaksinkertaista sukkalankaa (Sisua ja oranssi lanka jotain saksalaista), sopivan tiivis neulos viimakeleihin.

Tupsua ei ollut ensinkään tarkoitus tehdä mutta jotenkin pipo tuntui sitä huutavan. Tupsuja on tullut tehtyä varmaan viimeksi ala-asteella, vähän piti muistella että mitkäs ne pahvikiekon ja langan käsittelyn työvaiheet olivatkaan... Vähän tupsu saisi olla tuuheampi mutta jospa talven puhurit sitä vielä vähän pörhistävät.

Ruispiparilapaset

Piparkakkua ja pilvenreunaa on näkynyt syksyn neuleissa vähän siellä ja täällä, ainakin Muissa ihanissa ja lahden takana fröken c:llä. Itse bongasin kuvion Ravelrysta Abra Alma -ohjeesta. Aluksi piparkakkukuvio tuntui liian söpöstelevältä, mutta alkoikin kiinnostaa kun mietin sopivaa lapasohjetta Jamieson & Smithin kuitunäytteistä kehrätyille shetlanninvilloille. Lankavalinnalla pipareihin tulikin vähän rouheutta. Ruispipareita selvästi.



Ohjeeseen tuli tehtyä pari simppeliä muutosta, värijaottelun muokkaamisen lisäksi ohje muuttui ranteenlämmittimistä lapasiksi peukalokiilalla. (Yksityiskohtia halajavat kansanjoukot ohjaan Ravelryyn.)



Ja vielä kiitos viimeisen viikon aikana kommentteja laittaneelle! Loppuvuoden kiirerutistukset pakkaavat päälle, mutta lupaan petrata kommenttilaatikon puolella.

Arkipipo

Syksyn ulkoiluihin neulottu harmaa pipo on kovin arkinen ja pääsi heti syyskuussa käyttöön, eikä kuvasaldoa ole kertynyt. Tänään sain aikaiseksi napsaista metsäretkellä pikakuvan.



Joustinneulepipo on osoittautunut varsin hyväksi lenkki- ja metsäretkillä, sopivan ohut ja pysyy hyvin menossa mukana. Pelkäsin reunuksen repsahtavan nopeasti mutta napakkana on pysynyt, liekö sitten lankaa (Bremont Camino Alpaca, 50 g) kiittäminen vaiko jämäkällä tubular cast-on-tekniikalla tehtyä aloitusta. (Linkki vie Knittyn sivulle - tubular cast-on löytyy sivua alaspäin selaamalla.)

Metsäretki suuntautui Nuuksioon, lyhyt pyörähdys Kaitalammen ympäri. Helsingin keskustasta 40 minuutin bussimatkan päässä aukeaa kyllä jo ihan toinen maailma, sitä pitää aina ihmetellä retkeillessä.

4548

... on näiden vauvapipojen määrä maalimalla (tai no siis Ravelryssa). Kunnioitettava määrä!



Norwegian Sweet Baby Caphän se siinä.



Eipä tästä siis kummempaa sanottavaa kuin että projektien määrä puhukoon puolestaan, kiva malli on. Tästä sunnuntaikappaleesta taisi vaan tulla vähän nafti vastaanottajattarelleen, onneksi tuttavapiiristä löytyy monenkokoista pikkupäätä joihin lätsää voi sovitella.

Lankana kolminkertainen teeteen Elegant, puikot 2.5 mm.