Vaatenostalgiaa ja ompeluksia

Käväisin viime viikolla katsomassa elokuvissa Kuudennen kerroksen naiset (Les femmes du 6ème étage). Elokuva itsessään oli ihan viihdyttävä, ajoittain tosin aikamoista soopaa, mutta 60-luvun espanjalaisten kotiapulaisten puvustus oli jotenkin ihana! Paitamekkoja, villatakkeja, villahuiveja, hulmuhelmoja, värejä! (No okei, tässä vielä traileri.) Inspiroiduin niin kovin, että yritin parina iltana etsiä hulmuhelmoja kaupoista. Vaan eihän sieltä koskaan mitään löydä silloin kun on jotain mielessä. Oli siis otettava kaavapaperi ja ompelukone kauniiseen käteen ja yritettävä itse.

Harmaa ja musta ovat talvipukeutumiseni kulmakivet, ja ihan kovin railakkaisiin ja keväisiin väri-iloitteluihin en tässä projektissa vielä uskaltanut lähteä. Ties vaikka tulee vielä takatalvi. Mutta onpa ainakin hulmuhelmat.



Tämä oli ensimmäinen yritelmä. Kaava on kaarrokehame mainiosta Joka tyypin kaavakirjasta ja kangas pikkukukkaista puuvillaa Eurokankaasta.



Puolihameesta rohkaistuneena leikkasin vielä trikoomekon. Kaavat ovat yhdistelmä samaa kaarrokehametta ja yläosa muokattu Ottobre Womanista 5/2010, kangas Eurokankaan palalaarista. Mekon kauluksessa on aika kaunis kaarroke, mutta kirjava kangas maskaa sen kyllä kokonaan.

Tykkään erityisesti pussittavista hihoista.



Olen jotenkin ihan fiiliksissä ompeluksista, vaikka eivät kovin monimutkaisia olekaan. Olen yleensä käsittämättömän kärsimätön ompelija, mutta yritin kerrankin malttaa noudattaa ohjeita, leikata saumavarat huolella saman levyisiksi, silittää saumoja joka välissä ja muutenkin yrittää malttaa mieleni. Ilmeisestikin se kannattaa :)

Seuraavaksi tavoitteena on tästä rohkaistuneena ommella jotain värikkäämpää. Hui!

Kirjoneulesetti

Neulesetti ihanalle uudelle vauvatuttavuudelle.



Mikäköhän siinä on että valmiiden ohjeiden noudattaminen ilman muokkauksia on niin vaikeaa? Itse kun tietää aina muka paremmin että miten tää tehdään. Tämänkin olivat menneet neulomaan Drops Alpacasta kolmosen puikoilla. Mitä järkeä siinä nyt on, kysyn vaan? Eikös kirjoneule jää harvaksi ja lötköksi? (Toim. huom. en ole ikinä neulonut Alpacaa, mutta eihän se nyt mitenkään poissulje vahvoja mielipiteitä asiasta.) Itse neulon kyllä Sisusta. Ai jaa että neuletiheydet ei täsmää? No neulotaan sitten yhtä isompi koko niin päästään vastasyntyneen kokoluokkaan. (Toim. huom. 2: ei päästy, lopullinen neuletiheys täsmäsikin. Taas piti mennä luulemaan.)



Sitten sitäkin vaan kysyn että eikö tähän vois laittaa jotain gruuvimpaa kirjoneuletta tähän rintamukseen? Mää ainakin laitan. Viis siitä että joutuu muokkaamaan kaavion uusiksi.



Ja sitten vielä että alhaalta päin aloittaminen on ihan so last season, itse ainakin aloitan ylhäältä. Ja teen taitetut käännöt reunoihin, toi joustinneule on niiiiin nähty.





Ihan tyhmää neuloa kirjoneuletta nurjalta. Neulon kyllä pyörönä ja steekkaan auki. Pitää kai se steekkauskin joskus opetella.



Enkä kyllä jaksa neuloa pöksyjä.

Tai no, neulotaan nyt sitten.



Vaan kyllä setistä nätti tuli kaikesta säätämisestä huolimatta, tykkään. En nyt ihan varma ole että oliko säätäminen kaiken vaivan arvoista vai olisiko kannattanut suosiolla seurata ohjetta, mutta näin nyt tällä kertaa. Tuo vaaleansinisen, punaisen ja valkoisen yhdistelmä kirjoneuleena on ollut suunnitelmissa jo pitkään, ja nyt sain sen vihdoin toteutettua - mielestäni toimii! Sisusta ei tosin tullut mikään uusi suosikkilanka: neulejälki jäi kastelusta huolimatta tosi epätasaiseksi. Lankoja riittää tosin vielä muutamaankin sukkapariin, joten täytyy antaa sille vielä uusi mahdollisuus.

Ravelryssa.

Molly

Molly taitaa olla uusin pipohitti, sen verran monia versioita tästä on viime aikoina näkynyt! Omaa Mollyani vauhditti kateuskohtaus, joka syntyi metrossa tuntemattoman tytön fuksianpunaista pipoa tuijottaessani. (Varmasti aivan huomaamattomasti. Kerrankos sitä nyt metrossa joku stalkkaa.)



Pipoon on yhdistetty edellisessä postauksessa esiteltyjä kahta Cascaden Heritage-sävyä, kun ei oikeaa fuksian sävyä muuten löytynyt. Kaksi ohutta lankaa toimi yhdessä worsted-paksuisena niin, että ohjetta ei tarvinnut muokkailla.

Mutta on se vaan kirkas! Täytyy ehkä vähän totutella.

Matkalla lankakauppaan

Aurinko sai pakkasen tuntumaan yhtäkkiä keväältä. Matkalla lankakauppaan harrastin lempipuuhaani eli haahuilua. Joutilas sivukatujen koluaminen on vaan ihan parasta.

Vanha kännykkäkamera ei turhia hienostele kuvanlaadulla. Silti tykkään näppäillä sillä rakeisia pikakuvia.













Kevättunnelma sekoitti päätä myös lankahyllyllä. Olen ollut monta päivää niin kateellinen metrossa näkemäni fuksiankirjavan pipon omistajalle, että samanvärinen on nyt saatava itselle.

Talvi yllättää neulojan

Keskeneräisiä.



Kuljen kymmeneen pakkasasteeseen asti bussivaihdot ja kaupunkikävelyt pelkillä pitkillä ranteenlämmittimillä - ne voi vetää sormien suojaksi, mutta laukun penkominen ja bussilipun käsittely käy kätevästi kun sormet ovat käytössä. Viikonlopun pakkaset muistuttivat kuitenkin siitä, että kyllä lapasia vielä tarvitaan tänä talvena, vaikka leutoa on ollutkin. Näistä tulee tuplalapaset, Northman Mittens. (Mmm, Northman.) Ehkä ihanan pehmeillä alpakkaisilla sisälapasilla?



Pari vuotta ihaillusta ja silitellystä Villa Laurilan paksusta gotlanninlammas + kainuunharmas -yhdistelmästä villatakki. Töissä tarvitaan lämmikettä, kun kolossaalinen 50-luvun toimistorakennus ei pakkasilla lämpene kovin trooppiseksi. Selailin tätä varten kovasti Ravelryn tietokantoja ja arvoin jossain Aidezin, Dark and Stormyn, Irish Coffeen ja Acer Cardiganin välimaastoissa, kunnes kyllästyin päättämättömyyteeni ja aloin vaan aika sokkona neulomaan raglan-takkia palmikoilla. Ajattelin että siitä tulisi edestä avonainen ja leveähköt 3/4-hihat. Tai niin pitkät kuin lankaa riittää, olen vähän hintsuilla metrilukemilla liikkeellä.

Löysin neulepussista myös nämä kesällä aloitetut kirjoneulelapaset, joista toinen on jo valmiinakin. Ne ovat jääneet vähän heitteille mutta kaihertavat kyllä mieltä, tykkään kirjoneuleesta mutta en väriyhdistelmästä - näin silmissäni alunperinkin valkoisen tilalla jotain vaaleaa luonnonruskeaa, mutta otin langat omista varastoista ja näillä oli mentävä. Ehkä jos ne värjäisi neulonnan jälkeen? Vai pitäiskö vaan purkaa ja aloittaa alusta?

Sukkavaihteella

Kyllä sukkatehtaalta vielä vaan pukkaa parit sukat viimevuotisten aika monien sukkien kaveriksi. Kolme kerää Regian harmaata sukkalankaa piti laittaa sileäksi kun eivät mahtuneet sukkalankalaatikkoon. (Yritin vääntää hauskaa sanaleikkiä aiheesta sileäksi -> sileä neule, mutta en keksinyt. Voitte siis halutessanne kuvitella tähän hauskan sanaleikin.) (Joskin ehkä tuosta ei toisaalta mitään kovin hauskaa saa aikaiseksikaan.)


Malli: Kerttu-sukat / uhoava gnu
Lanka: Regia 6-ply (100g)
Puikot: 2.75 mm

Tässä on kyllä mahtava malli, simppeli ja kaunis. En oikein itse ole viehättynyt monimutkaisiin koristeellisiin sukkamalleihin (jostain syystä takareunasta neulottavat silmukat, joita monissa malleissa paljon käytetään, ovat minulle tosi vastahankaisia) vaan tykkään enemmän tämmöisistä kikkailemattomista.

Näihin meni tasan kaksi kerää, kun kärjestä päin niitä suihkin menemään. Kolmas kerä yhdistettiin Nalle-jämiin ja tehtiin tossut.



Malli: Nola's Slippers / Nola Miller

Nämä tossut kuuluvat taas sarjaan en-olisi-koskaan-neulonut-jos-en-olisi-nähnyt-muiden-neulomuksia - kerran taas kiitos kanssaneulojille inspiraatiosta. Jouduin vähän säätämään mallia, kun käytin ohuempaa lankaa, mutta nämä täytyy ehkä jossain vaiheessa neuloa myös paksusta langasta. Niin että viluvarpailla olisi kerrankin oikein kuuma!

2011

2011 alkaa sitten olla muisto vainen! Katsausta menneeseen luvassa.

Blogin osalta vuosikatsaus jää pakostakin vajavaiseksi, koska pulju on laitettu pystyyn huhtikuussa - ensi keväänä siis ekat synttärit. Kiitos kaikille jotka ovat käyneet lukemassa ja kommentoimassa! Blogihan syntyi jonkinlaisena neule- spin-offina rakkaasta Herkku ja Koukku -kerhon blogista, ja moni neuleista neuloutuu edelleenkin kerhotapaamisissa (terkkuja pimut!). Aktiivisen kommuuniblogin päivitystahtiin tottuneena oman blogin harva tahti välillä hirvittää, mutta jospa ne harvat postaukset kuitenkin joku käy vilkaisemassa.

2011 ehti valmistua lähinnä pieniä asioita, sukkia ja lapasia. Lankametrejä ei kovin paljon kulunut, mutta pikkutyöt sopivat hyvin tämän aika kiireisen vuoden rytmiin. Vuoden henkilökohtaisen neuletrendinä näen ehkä kirjoneuleen nousun suosikkiasemaan: erityisesti tykkäsin alla olevassa kuvassa toisen rivin aloittavista Haavisto-lapasista (malli 24, Kotka), joita neuloessa koin ehkä jonkinlaisen väriherätyksen. Uudenvuoden tienoilla selailin jo kovasti Alice Starmoren Book of Fair Isle Knitting -kirjaa, hankin värikynät ja ruutupaperia ja neuloinkin pari mallitilkkua. Trendi näyttää siis jatkuvan tänäkin vuonna :)

Monet neuleista ovat menneet lahjaksi ja siten hyvään käyttöön. Itselle jääneistä eniten mieleen ovat olleet Rikke-pipo ja raitainen Ships & Seaside -kauluri (molemmat alarivissä). Ylärivin merimieshenkinen huivi näkee varmasti myöskin useasti päivänvalon keväämmällä. Ja sukat ovat aina tarpeen, vaikka vielä se maailman täydellisin sukkapari tuntuu puuttuvan kokoelmista. Ehkä ensi vuonna tähtien asennot sallivat sen täydellisen lanka&malli -yhdistelmän löytyvän?



Tänä vuonna blogin postaukset ovat enimmäkseen olleet valmiita töitä. Jatkossa olisi kiva ehtiä enemmän jutella myös keskeneräisistä, ideoista ja kokeiluista. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan lisää blogausaikaa :)

Iloista ja inspiroivaa alkanutta vuotta teille kaikille! Kiva että olette löytäneet blogiin!